Lennonjohtojärjestelmä – SLJY, How To Buy Brand Viagra.

Lennonjohtojärjestelmä

Lennonjohtojärjestelmä on monimutkainen, mutta samalla selkeä ja tiukasti ohjeistettu järjestelmä. Erilaiset lennonjohdot voidaan jakaa monella tavalla, lentomatkustajan näkökulmasta jako voidaan tehdä ?näkyvään ja näkymättömään? lennonjohtoon. Lentoasemilla sijaitseva lennonjohtotorni on ainoa ulospäin näkyvä yksikkö. Mutta se ei suinkaan ole ainoa paikka missä lennonjohtajat tekevät työtään – päin vastoin – hyvin suuri osa lennonjohtotyöstä tehdään lähestymislennonjohdoissa ja aluelennonjohdoissa, jotka voivat sijaita periaatteessa missä tahansa. Yleensä ne sijaitsevat kuitenkin lentoasemien läheisyydessä. Kaikissa yksiköissä lennonjohtajan päätyövälineenä on ilmailuradio. Jokaisella lennonjohtoyksiköllä on oma radiotaajuus, jonka välityksellä ne ovat yhteydessä johdossaan oleviin ilma-aluksiin.

LÄHILENNONJOHTO (TWR ? aerodrome control, tower, torni):

Tornissa lähilennonjohtaja johtaa liikennettä omalla vastuualueellaan, joka on liikennealue (kiitotiet ja rullaustiet) ja lähialue (CTR ? control zone, ilmatila lentoaseman välittömässä läheisyydessä noin 400 metrin korkeuteen). TWR vastaa yhteentörmäysten estämisestä niin ilma-alusten kuin maa-ajoneuvojen ja esteiden välillä omalla vastuualueellaan.

Työskentely tapahtuu pääasiassa näköhavaintoihin perustuen, eli lennonjohtaja katsoo ulos ja sen mukaan antaa ilma-aluksille ja ajoneuvoille luvat liikkumiseen liikennealueella. TWR antaa ilma-aluksille lähtö- ja laskuselvitykset varmistettuaan ensin, että kiitotie on vapaa muista koneista ja ajoneuvoista. TWR toimii yhteistyössä lähestymislennonjohdon kanssa, jos sellainen on (Esim. Oulussa ja Turussa on yhdistetty TWR/APP, jossa kaikki hoidetaan tornista). Riippuen liikenteen määrästä, voi tornissa olla erillinen lennonjohtaja maaliikenteelle (GND ? ground, rullaus), joka johtaa liikennettä rullausteillä. Tällöin TWR ? lennonjohtaja johtaa liikennettä kiitotiellä ja lähialueella.

LÄHESTYMISLENNONJOHTO (APP ? approach control, approach, lähestyminen):

Lähilennonjohdon vastuualueen yläpuolella on lähestymislennonjohdon vastuualue (TMA ? terminal control area, lähestymisalue). Niiden koko ja muoto vaihtelevat lentoasemittain, mutta pääsääntöisesti alaraja on noin 400 metriä (yhtyy lähialueeseen) ja yläraja FL95 (9500 jalkaa, 2900 metriä). Vaakasuoraan TMA:t ovat noin 40 km lentoasemasta joka suuntaan. Helsinki-Vantaalla TMA on isompi: Yläraja on FL245 (24500 jalkaa, n. 7500 metriä) ja säde 55-90 km. Lähestymislennonjohdot voivat olla ns. menetelmälennonjohtoja tai tutkalennonjohtoja. Käytännössä Suomessa kaikilla lentoasemilla, missä on erillinen lähestymislennonjohto, ne ovat tutkalennonjohtoja (TAR ? terminal area surveillance radar, lähestymisaluetutka).

Tutka- tai menetelmälennonjohtaja vastaa ilma-alusten yhteentörmäysten välttämisestä vastuualueellaan ja lisäksi vastaa, että ilma-alukset eivät missään vaiheessa ole lähempänä toisiaan kuin tietyt minimit määräävät. Tätä kutsutaan porrastamiseksi. Erilaisia porrastusminimejä on kymmeniä, mutta yleisimmät ovat: pystysuora etäisyys 1000 jalkaa (300 metriä) vaakasuora etäisyys tutkalla 5 merimailia ( n.10 km), kentän läheisyydessä 3 merimailia (n.6 km). Lennonjohtajan tehtävä on erilaisia keinoja käyttäen varmistaa, että joku porrastusminimi on aina voimassa.

Tutkalennonjohtaja näkee tutkallaan koneiden maantieteellisen sijainnin, korkeuden ja nopeuden. Lisäksi hänellä on lennoista lentosuunnitelmat (FPL ? flight plan), joten hän tietää mihin jokainen ilma-alus haluaa mennä. Jos koneet ovat menossa liian lähelle toisiaan, lennonjohtaja määrää muutoksia lentokorkeuteen, lentosuuntaan tai nopeuteen ja tällä tavoin varmistaa porrastuksien säilymisen.

Menetelmälennonjohtajan päämäärä on aivan sama, mutta hänellä ei ole tutkaa, eikä hän siis näe ilma-aluksia. Menetelmälennonjohtajan apuna on ns. lennonjohtoliuska, paperilappu, jossa on kaikki tarvittavat tiedot lennoista. Hän muodostaa mielessään ilmaliikennekuvan, johon perustuen hän määrää koneille tietyt lentoradat. Porrastukset ovat yleensä kankeampia kuin tutkalla ja kerralla johdettavien lentojen määrä ei voi olla kovin suuri. Tästä syystä vilkkailla lentoasemilla käytetään yksinomaan tutkaa. Vilkkaimmat ilman tutkaa toimivat lennonjohdot ovat Oulu ja Turku.

Vilkkailla kentillä lähestymislennonjohto voi olla jaettu eri vastuualueisiin: Esimerkiki Helsinki-Vantaalla vilkkaaseen aikaan on kaksi RAD:ia (RAD = tutka, joka hoitaa lähtevää liikennettä ja kauempana olevaa saapuvaa liikennettä vastuualueellaan) ja kaksi ARR:ia (ARR = tulotutka, tekee lopullisen lähestymisjärjestyksen kentän lähellä). Lisäksi kentillä, joilla on ilmavoimien tukikohta, on käytössä tarkkuuslähestymistutka (PAR, precision approach radar, precicion, tarkkuus). Sillä voidaan ?puhua? kone maahan asti huonoissakin sääolosuhteissa. Normaalisti koneet tekevät loppulähestymisen lähestymislaitteiden avulla (ILS, instument landing system).

Lentoasemilla, joissa ei ole tutkaa, on yhdistetty lähi- ja lähestymislennonjohto (TWR ? APP). Tämä tarkoittaa sitä, että tornista sama lennonjohtaja johtaa liikennettä liikennealueella, lähialueella ja lähestymisalueella. Vastuut ja tehtävät ovat samat kuin erillisilläkin yksiköillä.

Tekniikan ja työmenetelmien kehittyessä on otettu käyttöön myös ns. tornitutka. Tämä tarkoittaa sitä, että liikennettä voidaan johtaa yhdistetyssä TWR-APP:ssa tornista tutkan avulla. Tällaisia kenttiä ovat mm. Oulu, Rovaniemi, Kuopio, Tampere-Pirkkala ja Jyväskylä. Tornitutkien käyttöönottoa laajennetaan koko ajan, ja tulevaisuudessa suurin osa Suomen lentoasemista tulee tämän palvelun piiriin.

ALUELENNONJOHTO (ACC ? area control centre, control, alue)

Kaikkialla muualla valvotussa ilmatilassa, mikä ei ole jonkin lentoaseman lennonjohdon vastuualuetta, liikenteen johtamisesta vastaa aluelennonjohto. Vastuualue on nimeltään lentotiedotusalue, tai osa siitä (FIR ? flight information region). Suomen alue on Finland FIR ja liikennettä johdetaan Suomen aluelennonjohdossa Tampereella (EFIN).

ACC voi olla joko tutka- tai menetelmäpohjainen, Suomessa on käytössä tutkat. Käytännössä koko maapallo on jaettu eri aluelennonjohtojen vastuualueiksi. ACC porrastaa liikenteensä samojen periaatteiden mukaan kuin APP. Aluelennonjohdon vastuualue voi olla jaettu pienempiin alueisiin, sektoreihin. Suomen aluelennonjohdon ilmatila on jaettu seitsemään sektoriin ja kolmeen Helsinki-Vantaalle liikennettä syöttävään Feeder-sektoriin. ACC hallitsee ilmatilaa ja myöntää ilmatilavarauksia niitä tarvitseville (esim. ilmavoimille, purjelentäjille, jollekin APP:lle omaa liikennettään varten). ACC antaa myös luvat puolustusvoimien ammunnoille ja hoitaa yhteistoimintaa muihin ACC:hin.

LENTOTIEDOTUSPALVELU (AFIS ? aerodrome flight information service, lentopaikan lentotiedotuspalvelu)

Suomessa on muutamia lentoasemia, joissa liikenne ei normaalitilanteissa ole kovin vilkasta ja niissä ei ole lennonjohtoa. Sen sijaan niissä on lennontiedottaja. Hän antaa ilma-aluksille tietoja (säät, kiitotieolosuhteet, muu liikenne), joiden perusteella koneet ?itse porrastavat itsensä? ts. huolehtivat yhteentörmäyksien estämisestä. Lennontiedottajat eivät ole lennonjohtajia eivätkä vastaa yhteentörmäysten välttämisestä eivätkä porrastuksista. Lennontiedottajat eivät myöskään ole SLJY:n jäseniä. Kyseisiä kenttiä ovat Mikkeli, Varkaus, Enontekiö, Seinäjoki ja Kajaani. Suurimman osan vuodesta AFIS-kenttinä ovat myös Kittilä ja Kuusamo, mutta ruuhkaisimpina aikoina talvella sielläkin on lennonjohto.

Esimerkki yksittäisen lennon kulusta valaisee järjestelmän toimintaa.

Lento Oulusta Helsinki-Vantaalle:

Määrätty aika ennen lennon alkua on lennosta tehty lentosuunnitelma, koodikielinen sanoma, josta ilmenee aiotun lennon lähtö- ja laskukenttä, reitti, haluttu korkeus, nopeus, ilma-aluksen tiedot ja muita tietoja. Kun se on annettu johonkin lennonvarmistusyksikköön, se syötetään lennonjohdon tietokonejärjestelmään ja sen jälkeen aiotun lennon tiedot on kaikkien niitä tarvitsevien lennonjohtojen saatavilla.

Kun kone lähtee liikkeelle, se on aluksi Oulun TWR/APP:n johdettavana siihen asti kunnes se tulee Oulun TMA:n rajalle. Oulun torni siirtää radioyhteyden ja lennonjohtovastuun ACC:n sektorille 6. Sektori 6 johtaa lentoa vastuualueensa rajalle Kajaanin ja Kuopion puolivälin tietämille, josta siirtää vastuun ACC::n sektorille 4. Sektori 4 johtaa lentoa Orimattilan tietämille, mistä alkaa Helsinki-Vantaan APP:n vastuualue. Mikäli saapuvaa liikennettä on paljon, ACC:lla on käytössä myös Feeder-sekrori. Feeder-sektorilta vastuu siirretään Helsinki-Vantaan RAD:lle. Jos on vilkas aika, Helsingissä on käytössä useampi tutkatyöpiste, joten RAD siirtää vastuun ARR:ille, joka puolestaan johtaa koneen loppulähestymiseen, jonka jälkeen vastuu siirretään Helsingin tornille. TWR antaa laskuselvityksen ja kun kone on rullannut pois kiitotieltä vastuu siirretään GND:lle, joka rullauttaa koneen asematasolle.

Eli Oulu-Helsinki-lennon aikana kone on yhteensä kahdeksan lennonjohtajan johdettavana, jokaisen vastuualue on tarkkaan määritelty. Esimerkki on pelkistetty, todellisuudessa asiat ovat monimutkaisempia ja lennon kulkuun liittyy monia muita tekijöitä, mutta se antaa periaatteellisen kuvan lennonjohtojen toiminnasta.

Ilmailussa käytetään paljon lyhenteitä. Jokaiselle lentopaikalle ja lennonjohtoyksikölle maailmassa on määritelty tietty koodinimi. Suomessa on käytössä EFHK tyyppiset koodit. Suomessa voidaan ajatella että E tarkoittaa Eurooppaa, F Suomea ja kaksi viimeistä on paikan ?nimi?. EFIN tulee sanoista Europe FINland. Lentokenttien koodit ovat suhteellisen tunnistettavia: EFHK = Helsinki-Vantaa, EFOU = Oulu, EFTP = Tampere-Pirkkala jne.

Siviili-ilmailussa käytetään mittayksikköinä jalkoja (ft, 1 ft = 0,3048 m), merimaileja (nm, 1 nm = 1852 m) ja

solmuja (kt, nm/h, 1 kt = 1,852 km/h = n. 0,5 m/s).

Korkeudet määritellään suhteessa ilmanpaineeseen. Eli ilma-aluksen korkeusmittari mittaa ilmanpainetta. Alle 5000 jalan (1500 m) korkeudet määritetään kyseisen lentopaikan paineen mukaan. Tämän takia lennonjohtaja antaa jokaiselle koneelle ilmanpainearvon ennen lähtöä tai saapumista.

Ylemmillä korkeuksilla käytetään paineasetuksena sovittua ilmakehän standardi asetusta 1013,2 hehtopascalia. Näitä korkeuksia kutsutaan lentopinnoiksi (FL, flight level). Esim. FL 100 on 10 000 jalkaa, joka vastaa 3050 metriä. Tämähän tarkoittaa sitä, että eri ilmanpaineolosuhteissa lentokoneiden todelliset korkeudet maanpinnasta vaihtelevat, mutta korkeudet suhteessa toisiin koneisiin pysyvät samana.

Matkojen pituudet määritellään merimaileissa ja nopeudet solmuissa.

Suomen Lennonjohtajien Yhdistys SLJY ry.

Yhteystiedot: hallitus@sljy.org, fatca@sljy.org

Henkilökohtaiset sähköpostit etunimi.sukunimi@sljy.org

Postiosoite: Suomen Lennonjohtajien Yhdistys ry, PL 83, 01531 VANTAA

Käyntiosoite: Äyritie 12C, 4krs., 01510 VANTAA

Suomen Lennonjohtajien Yhdistys ry on suomalaisten lennonjohtajien ammattijärjestö, jonka tarkoitus on valvoa jäsenistönsä ammatillisia, oikeudellisia ja sosiaalisia etuja, sekä edistää ilmaliikenteen turvallisuutta ja joustavuutta. Yhdistyksen perusti vuonna 1952 noin 20 lennonjohtajaa. Sen jälkeen jäsenmäärä on kasvanut yli kymmenkertaiseksi, nykyään jäseniä on Suomen 20 lennonjohtoyksikössä sekä muissa erityistehtävissä noin 270. Yhdistys edustaa yli 90% suomalaisista lennonjohtajista. Yhdistyksen perusajatuksena on jo 60 vuoden ajan ollut lennonvarmistuksen turvallisuuden ylläpitäminen ja kehittäminen. Suomalaiset lennonjohtajat tunnetaan alansa huippuammattilaisina sekä kotimaassa, että kansainvälisesti.

Yhdistyksellä on kahdenlaista toimintaa: Sopimustoiminta ja Turvatoiminta. Lisätietoa näistä toiminnoista löydät etusivun linkeistä.

SLJY ry on lennonjohtajien kansainvälisen kattojärjestön, IFATCA: n (International Federation of Air Traffic Controllers’ Associations) perustajajäsen.